Tässä se nyt olisi, ensimmäinen blogi. Onhan tuota tullu mietittyä, että voisihan tuota joskus blogin tehdä, mutta aika on rajallista ja aina on jotakin muuta tehtävää.
Kuten nimestä jo voi päätellä, ajattelin kirjoittaa jotakin vaakunoista. Voisinpa vaikka alkaa tutkiskelemaan eri valtioiden tunnuksia. Ei ainakaan aiheet lopu kesken.
Aloittakaamme jostain tutusta ja turvallisesta, elikkäs Suomesta.
Suomihan tunnetaan monista asioista kuten saunasta ja masennuksesta ja onhan tuo meidän vaakunammekin varsin tunnettu maailmalla.
Suomen vaakunassa on punaisella pohjalla kultainen leijona joka pitelee haarniskoidussa kädessään miekkaa, talloen samalla toista. Ympärillä yhdeksän hopea ruusua. Kaikkihan nyt Suomileijonan tietää, onhan se osa kansallista identiteettiä.
Vaakuna on kuvastanut Suomea jo melko pitkään ja se on saanut kokea monenmoista muodonmuutosta pitkällä matkallaan Ruotsin Itämaan symbolista itsenäisen tasavallan kuvastajaksi.
Kokonaisuudessaan vaakuna on ihan korrekti, väreissä ei tule rikkomuksia ja aiheet ovat yleisesti käytettyjä. Tosin aiheita on aika paljon, jos verrataan vaikka Ruotsin vaakunaan. Ihanteellinen vaakuna on yksinkertainen, mutta silmiinpistävä.
Mutta jatkakaamme leijonavaakunan historiaan.
Nykytiedon mukaan vaakuna suunniteltiin joskus 1580 luvulla.
Ehkä vanhin tunnettu Suomen vaakuna sijaitsee Kustaa Vaasan hautamuistomerkillä, Uppsalan tuomiokirkossa.
Nykyisesti käyttetty malli on piirretty tämän pohjalta vuonna 1978. Se on ehkä hitusen verran liian tyylitelty ja pienet yksityiskohdat on karsittu olemattomiin. Ja kuten monet ulkomaalaiset sen näkevät, leijona näyttää pistävänsä itseään päähän miekallaan. No, kuvastaapahan hyvin suomalaista kulttuuria.
Kuten jo aikaisemmin mainitsin, vaakunalla on ollut monta vaihetta. Suurimman muutoksen se koki vuonna 1809, kun Suomi liitettiin osaksi Venäjän keisarikuntaa. Koska leijonan tallaama sapeli kuvastaa Ruotsin voittoa Venäjästä, haluttiin se vaihtaa johonkin vähemmän sotaisaan.
Tuloksena syntyi leijona ilman haarniskoitua kättä, pidellen kumpaakin miekkaa etukäpälissään. Yleisesti vaakunaan lisättiin kilvenkannattelijaksi Venäjän kaksipäinenkotka.
Suomen itsenäistyttyä vaakuna palautettiin takaisin alkuperäiseen malliinsa.
Toisen radikaalin muutoksen vaakuna meinasi saada 1930 luvun lopulla, kun Suomelle suunniteltiin ajan mukaisesti myös suur-vaakuna.
Perusvaakuna pidettiin samana, mutta siihen lisättiin kilvenkannattelijoiksi kaksi karhua, kruunu ja jalusta. Vaakunaa ei tosin koskaan otettu käyttöön ja sotien jälkeen sen olemmassaolo lähinnä unohdettiin kokonaan.
Karhuista puheen ollen, itsenäistymisen jälkeen vaakunaeläimeksi on ehdotettu myös karhua. Tosin ehdotukset ovat olleet varsin "räikeitä".
Mutta tässäpä se sitten oli, lyhyt katsaus Suomen vaakunasta ja sen historiasta.
Voisinpa nyt lopuksi pisteyttää tunnuksemme.
Antaisin vaakunalle kahdeksan pistettä kymmenestä. Plussaa tulee erityisesti vaakunan symboliikasta. Miinusta ehkä nykyisen ulkoasun tylsyydestä ja aiheitten paljoudesta.
Loppujen lopuksi ihan sopiva vaakuna Suomen valtiolle ja kansalle, vaikkei täällä leijonia asukkaan.
Kuvat: Wikimedia Commons
